Koiraharrastukseni alkoi 1977, kun sain ensimmäisen oman koirani. Lauma kasvoi ajan myötä ihmis- ja koirajäsenillä. Kun tutustuimme rotuun ensikerran 2006, rekisterissä oli Suomessa vasta n. 500 valkoinenpaimenkoiraa. Keväällä 2007 ostimme ensimmäisen valkkarimme, Sagan, joka veikin sitten sydämmemme ja laajensi koiraharrastustamme aina jalostustyöhön asti. Saga astutettiin Ruotsissa syksyllä 2009, mistä tuloksena syntyi paitsi 9 aivan ihanaa pentua, niin myös pitkäaikaisen kansainvälisen yhteistyön alku. Sagan Vega-tyttären lisäksi laumaa täydentämään toimme Hollannista Kallan kevättalvella 2013. Vegan toisesta pentueesta laumaan liittyi Monna 2017. Tytöt muodostivat hyvin tasapainoisen lauman, kunness 2018 jouduimme päästämään irti Sagasta ja Kallasta. Laumaan liittyi Leka-poika Bosniasta täyttämään tyttöjen jättämää suurta tilaa. Kesällä 2020 laumaan muutti vielä Hulda (Hollannista). Koirat viettävät iloista koiranelämää laumamme täysivaltaisina jäseninä.
Koiramaista elämää ja saavutuksia:
Olemme kokeilleet koirien kanssa monenmoista koiraharrastusta, kuten näyttelyitä, tottista, jälkeä/hakua, agilityä ja kaverikoiratoimintaa. Näistä tärkeimmiksi (omistajille sopivimmiksi) ovat nyt valikoituneet agility ja kaverikoiratoiminta. Isäntä pakersi vuosia agilityseurassa ja emäntä Kennelliiton kaverikoira- ja lukukoiratoiminnan vapaaehtoistyössä. Näyttelyissä pistäydymme vaihtelevalla innolla. Aloitimme 2007 valkkareiden aluetoiminnan Etelä-Karjalassa ja rotuyhdistyksen suunnatessa toimintaansa aluetoimintaan se yhdistyi luontevasti tähän toimintaan. Yhdistyksen aluetoiminnan luovutimme nuorempiin käsiin vuoden 2010 alusta. Vuonna 2009 olemme saaneet paikallisen palveluskoirayhdistyksen pronssisen huomionosoituksen. Pentueita meillä on harvoin - noin joka toinen tai kolmas vuosi.
Lisää kuvia sivun lopussa!
Olemme käyneet kaksi koirankasvattajakurssia (2009 ja 2015), ja tutustuneet koirankasvatuksen perusteisiin kirjallisuuden ja kansainvälisen yhteisön avustuksella. Jalostuksen tavoitteena on tuottaa terveitä rodunomaisia koiria. Ihmiset, kuten koiratkin, ovat yksilöitä, mikä näkyy myös jalostustyössä. Koiran omistajan tulisi miettiä ennen koiran ottamista, mitkä ovat hänen rehelliset toiveensa ja resurssinsa. Eri kasvattajat painottavat työssään eri asioita, mikä on hyvä asia. Meille tärkeitä asioita ovat koiran terveys (ei rakennevikoja, selkä/silmävaivoja, allergioita, jne.). Tutkitutamme koiramme ja pentueiden isät mahdollisimman kattavasti ennaltaehkäistäksemme terveysongelmia. Luonteessa pyrimme ensisijaisesti tasapainoisuuteen, ja toissijaisesti harrastusominaisuuksien optimontiin.
Tärkeintä koiralle hyvä arkielämä, jossa on riittävästi toimintaa ja oma rakastava lauma. Koiran tulisi soveltua perhe-elämään ja olla toimintakykyinen uusissa tilanteissa. Jalostuskoirat tulee testata luonnetestillä rotuvaatimusten mukaisesti. Suomalainen luonnetesti on kehitetty työkoiratestiksi. Arvostamme koiria, jotka sen läpäisevät korkein pistein, mutta tällä hetkellä luonnetestin pisteille on muodostunut liian suuri painoarvo rodun jalostuksessa. Populaatio on edelleen suhteellisen pieni ja jalostuskanta pitäisi pyrkiä pitämään mahdollisimman kattavana. Luonnetestin tulosta saatetaan lukea aivan liian pikkutarkasti, vaikka se on vain tuomarin mielipide koirasta juuri kyseisenä päivänä. Saman koiran saamat pisteet eri tuomareilta ja eri päivinä voivat vaihdella kymmenillä pisteillä alkaen ko. tuomarin omista painoalueista ja koiran/ohjaajan mielialasta. Loppujen lopuksi testi kuvaa koiran kykyä toimia itsenäisesti, mistä johtuen maksimipisteet eivät ole monille seura- tai edes harrastuskoirille optimaalinen tulos. Emme väheksy testiä ja rodun luonnetta tulee edelleenkin jalostaa. mutta toivomme yleisesti, että LT pisteille annettaisiin vain niille kuuluva paino kokonaisuudessa.
Koira, ja erityisesti jalostuskoira, on kokonaisuus. Harvoin on yksilöitä, joista ei jotain "virhettä" löydy. Erästä tunnustettua kasvattajaa vapaasti siteeraatakseni "Ainoa puhdas linja talossa on pesukone, eikä sekään nyt niin puhdas ole". Tasapainoilu kaikkien jalostustoiveiden täyttämiseksi kasvatustoiminnassa on todella haasteellista, ja kompromisseja on usein tehtävä. Kun toimintaan lisätään vielä luontoäidin tuomat omat haasteet, niin tosiasia on, ettei kukaan pysty 100 % etukäteen tietämään, millaisia haasteita tulee kohtaamaan pentueiden kanssa. Jalostustyössä pitkäjänteisyys, avoimuus ja yhteistyö ovat tärkeitä, mutta siihen pystyvät vain rohkeimmat kasvattajat. Koirankasvatus ja harrastuspiireissä tapaa usein jopa fanaattisuuden piirteitä saavaa toimintaa, joka ei mielestäni ole suotavaa, eikä usein johda toivottuun lopputulokseen. Pyrimme kunnioittamaan toisten kasvattajien valintoja, ja välttämään musta-valkoista-ajattelua, sekä analysoimaan ja kehittämään omia kriteerejämme jalostusyksilöiden valinnassa. Koirien terveydentilan arviointiin oikea taho on lääkäri, ja rakenteellinen rodunomaisuus tarkastetaan näyttelyissä. Yksittäisen koiran saavuttamat komeat näyttelytulokset kertovat usein omistajan näyttelyharrastuksesta - PEVISAssa määritetään jalostusehdot myös tältä osin. Koiran harrastustulokset eivät suoranaisesti periydy, mutta ne voivat antaa signaalia jälkikasvun mahdollisesta soveltuvuudesta harrastuskoiraksi. Tulosten puuttumista ei sen sijaa voi pitää merkkinä koiran soveltumattomuudesta. Loppuun vielä yksi filosofinen toteamus: koira ei - pim - muutu terveeksi sillä, että se on ulkomainen. Tuontikoira lisää, ehkä, rodun geenikantaa, mutta taetta sitäkään ei ole.
Facebookista löydät lisää kuvia ja uutisia.
More information and most recent activity is available in Facebook.
Mer information och uppdateringar i Facebook.
(c) copyright: Kennel Alpha Grade and the owners of these dogs.